Matkani Moshiin: Epilogi

Suomessa ollaan! Hotelli Impalan suljettua ovensa ja kirjoittamisen kestäessä yli neljä tuntia nettiyhteyden jatkuvan pätkimisen vuoksi blogikirjoittaminen ei viimeisten viikkojen aikana oikein enää inspiroinut, kuten olette huomanneet. Mutta nyt ollaan Suomessa! Maassa, jossa on himskatin kylmä, jossa suihkusta tulee kovalla paineella vettä ja jossa sähköt eivät ole katkenneet tämän viikon aikana vielä kertaakaan. Maassa, jossa avokadot ja mangot maksavat helkutisti, talot ja tiet on hyvin rakennettu ja tuntemattomat ihmiset vähän vaivaantuvat jos niille hymyilee leveästi ja juttelee jotakin.

Luulisi, ettei kulttuurishokkia voisi seurata siitä, että kolmen kuukauden ulkomailla asumisen jälkeen palaa kotimaahansa, jossa on asunut kaksikymmentäkolme vuotta. Mutta kyllä, niin se vain iski. Olen varma, ettei ihmismieltä ole tarkoitettu matkustamaan useita tuhansia kilometrejä yhden päivän aikana. 21 tunnin matkustamisen jälkeen lentokoneen laskeuduttua Suomen maan kamaralle olisin voinut vannoa, etten ole enää edes samalla planeetalla kuin lähtiessäni, niin erilaisia ovat nämä kulttuurit ja maailmat. Ensimmäisenä iski kylmyys ja siisteys, joka tuntui mielessäni olevan kliinisen sairaalan tasolla. Kaikki puhuivat siitä, miten hieno sää on, mutta itse kävin hytisten lenkillä toppatakki päällä. Pari päivää kummastelin sitä, miten valo näyttää erilaiselta, lähes valkoiselta, ja aurinko paistaa eri suunnasta. Kaikkialla oli myös kummallisen hiljaista, kun kotona ei enää asunutkaan kymmentä muuta ihmistä ja ulkona kanat, sirkat, koirat ja aasi loistivat poissaolollaan. Kotona on aivan mielettömän hiljaista, vain lentokoneiden äänet rikkovat tasaisen hiljaisuuden.

Meinasin moikata jokaista vastaantulijaa, kuten olen tottunut kunnes viime hetkellä tajusin olla hämmentämättä tuntemattomia ihmisiä. Kaupan kassalle meinasin ensimmäisenä päivänä ajatuksissani aloittaa keskustelun swahiliksi kunnes ymmärsin puhua suomea. Ensimmäisenä päivänä Suomessa kävin Prismassa ja H&M:ssä, ja niistä tuli vähän huono olo. Mihin kukaan tarvitsee montaa kymmentä erilaista vaihtoehtoa jostakin kanasuikaleista? Suuri osa menee roskiin. H&M:ssä erilaisia rättejä oli taas silmänkantamattomiin, kuten aiemminkin. Kassojen yläpuolella oli minua hieman huvittava suuri plakaatti, jossa mainostettiin H&M:n ympäristöystävällisempää mallistoa conscious collectionia. No, ehkäpä siinä joku saa paremman mielen ostaa pari paitaa ja mekkoa lisää kun ne on ekologisemmin valmistettu. Halpamassatuotantorättien kaappiin kahmimisessa ei ole koskaan tainnut olla mitään kovin ekologista.

Suomessa sen sijaan ylivoimaisesti parasta on se, että Suomi on Tanskan rinnalla maailman vähiten korruptoitunein maa. Vähäisin korruptio johtaa tietysti siihen, että rahat oikeasti käytetään niihin palveluihin, joihin ne on tarkoitettu eikä vedetä välistä herra isoherran taskuihin. Vähäinen korruptio on hyvin toimivan ja turvallisen yhteiskunnan perusta ja siksi on hienoa asua Suomessa. Olen myös onnellinen ilmaisesta ja laadukkaasta koulutusjärjestelmästämme sekä julkisista terveys- ja sosiaalipalveluista. Ehkä heti näiden jälkeen Suomessa ovat parasta irtokarkit, se, ettei tietä tarvitse tuijottaa kompastumisen pelossa ja se, että bussissa saa melkein aina istumapaikan.

Tansania on yksi maailman korruptoituneimmista maista ja korruptio näkyy siellä köyhyytenä. Niin kauan, kuin maan hallitusta kiinnostaa enemmän oma tilipussi kuin kansalaisten hyvinvointi, ei parannusta voi tapahtua. Huonosti koulutettu kansa ei tiedä omista oikeuksistaan eikä demokratia voi toteutua, jos vaaleissa ääniä voidaan ostaa,virkanimityksiä voidaan myydä tai rahalla voidaan ostaa maksajaa miellyttävä poliittinen päätös.

Tansaniassa myös koulutus on maksullista. Siellä on hyviä yksityisiä kouluja, mutta ne ovat hintalapultaan tavallisen tansanialaisen ulottumattomissa. Julkiset koulut ovat halvempia, mutta niiden opetuksen taso on kaukana yksityisistä kouluista. Sekä yksityisille ja julkisille kouluille on samat kokeet seuraaville asteille pääsemiseksi ja julkisia kouluja käyneet eivät välttämättä läpäise näitä testejä kehnon opetuksen vuoksi, jolloin koulutus saattaa jäädä primary schoolin tasolle (n.13v). Puhumattakaan oikeasti köyhistä perheistä joilla ei ole lainkaan rahaa laittaa lapsiaan kouluun. Julkisten huonompienkin koulujen maksut ovat noin sadan euron luokkaa vuodessa, joka on hirveän suuri raha alle kaksi euroa päivässä tienaavalle tansanialaiselle.

Tansaniassa parasta on lämpö, paikallisten naisten värikkäät kangat ja kaikkialla huokuva yhteisöllisyys. Suomessa ihmisillä on hyvät työpaikat, rahaa pankkitilillä ja hienot talot, joissa kuitenkin kökötetään yksin läppärin kelmeässä valossa. Tansaniassa perheen käsitys on laaja ja tuntemattomienkin kanssa on mukavaa vaihtaa kuulumiset. Enemmän yhteisöllisyyttä olisi hienoa saada Suomeenkin. Henkilökohtaisesti eniten jäin kaipaamaan kuitenkin ihanaa kummilastani ja päiväkotia.

Rau day care center oli opiskeluaikani ehdottomasti paras harjoittelupaikka. Ammatillista kasvua suurempaa oli ehkä henkilökohtainen kasvu, mutta kokemus oli unohtumaton. Tanzania volunteers oli paras järjestö, mitä toivoa saattaa. Asiat hoidettiin erinomaisesti, työntekijät oikeasti välittivät meistä harjoittelijoista ja vapaaehtoisista ja tekivät kaikkensa auttaakseen meitä kaikissa sellaisissakin asioissa, jotka eivät liittyneet järjestöön. Suosittelen Tanzania volunteersia ehdottomasti kaikille. Kokemus oli unohtumattoman ihana ja kaikki te jotka mietitte lähtemistä, älkää epäröikö vaan lähtekää! Pelottavat asiat ovat parhaita mitä voi tehdä, sillä mukavuusalueen ulkopuolelle lähtemisestä seuraa lähes poikkeuksetta positiivisia asioita.

Viimeisenä kuukautenani Tansaniassa hommailin niitä tavallisia puuhia päiväkodilla, vierailin Arushan kaupungissa, vietin pääsiäistä itärannikolla Tangassa ja Panganissa, kävin katolisen kirkon kello seitsemän aamumessussa ja vein kummilapseni perheelle ruokalastin ennen lähtöäni: 20 kiloa riisiä, 10 kiloa papuja, 3 litraa ruokaöljyä ja kaksi kiloa sokeria. Sillä perheen pitäisi pärjätä yli kuukauden.

Epilogi päättyy. Asiat palaavat takaisin järjestykseen ja arki palaa omiin uomiinsa kokemuksia, ajatuksia ja näkemyksiä rikkaampana. Tässä kuvia päiväkodista sekä viimeisen kuukauden kuvasaldoa, olkaa hyvät!