Lentoni lähti sunnuntaiaamuna seitsemältä aamulla ja olin tilannut taksin talomme eteen puoli viideksi. Lauantaipäivä oli mennyt lähes kokonaan Jumbossa etsien viimeisiäkin tavittavia asioita matkalle. Panikoin esimerkiksi sitä, ettei minulla ole tarpeeksi pitkähihaisia paitoja mukana ja hamstrasin niitä alennusmyynneistä. Siis siltä varalta että tulee kylmä(!)En oikein tiedä mitä olen ajatellut, sillä pitkähihaista paitaa ei voi kyllä pitää päällä tukehtumatta kuumuuteen. Lauantai meni siis kauppoja kierrellen ja aloin tapani mukaan pakkaamaan viime tingassa myöhään illalla. Pakkaamisessa kesti kauemmin kuin olin ajatellut, joten lopulta olin valmis yöllä kello 2.30. Herätyskelloni oli herättämässä minua kolmelta, joten eipä siinä sitten nukuttu.
Taksi lähti aikataulun mukaisesti kohti lentokenttää ja olimme siellä Samulin kanssa noin kymmentä vaille viisi. Lentokentällä iski paniikki sekä väsymys, sillä en ollut nukkunut vuorokauteen, mutta lentokoneessa oloni alkoi rauhoittua ja alkoi tuntua siltä, että kaikki menee hyvin. Lento Helsingistä Amsterdamiin lähti 55 minuuttia myöhässä, joten Amsterdamin lentokentällä minulla oli noin 15 minuuttia aikaa ehtiä lähtöportille. Suoritinkin ehkä pikajuoksun Suomen ennätyksen kiitäessäni oikealle portille ja ehdin juuri ajoissa. Istuessani lentokoneeseen hikisenä ja tyytyväisenä sain kuitenkin kuulla, että lentokone odottaa myöhässä olevia matkustajia ja lähdimme matkaan tunnin myöhässä.
Lento Kilimanjarolle sujui hyvin, KLM:n palvelu toimi hienosti ja henkilökunta oli ystävällistä. Vieressäni istui Dar Es Salaamissa asuva herra, joka auttoi minua täyttämään viisumipapereita. Lennon aikana ikkunasta näkyi paljon savannia sekä Niili. Hätkähdyttävää oli myös se, että pimeän tultua lennettäessä Afrikan yllä valoja ei näkynyt missään, vaan kaikkialla oli pelkästään mustaa pimeyttä. Saavuin pikkuruiselle Kilimanjaron lentokentälle n. 40 minuuttia aikataulusta myöhässä. Astuessani ulos lentokoneesta kuuma ilma vyöryi päälleni, kaskaat sirittivät ja isot joukot yöperhosia parvelivat katulamppujen ympärillä. Asettuessani viisumijonoon minua itketti onnesta ja väsymyksestä; vihdoinkin olin täällä!
Lentokentällä minua vastassa oli todella ystävällinen ja mukava Tanzania volunteersin työntekijä nimikyltin kanssa. Hän toivotti minut tervetulleeksi ja lähdimme ajamaan Moshiin Tanzania volunteersin talolle. Päästyämme perille yhdentoista jälkeen illalla työntekijä näytti minulle huoneeni ja kertoi pari sanaa seuraavasta päivästä. Asetin matkalaukkuni huoneeseen, vaihdoin yövaattet ja lakanat, asetin hyttysverkon sängyn ympärille ja sammutin valot. Kaskaiden siritys kuului kovaa, pari hyttystä inisi verkon ulkopuolella, ikkunasta kuului autojen ääniä ja koirien haukuntaa. Valvoin kuumuudessa ja mietin mihin olin tullut. Univajeeni vuoksi nukahdin kuitenkin onneksi melko nopeasti ja aamulla heräsin uudessa maassa virkeänä ja valmiina uusiin seikkailuihin. Ensimmäisistä päivistä kerron pian lisää, nyt on taas aika mennä nukkumaan ja kerätä voimaa tulevaa päivää varten. Usiku mwema!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti