Miten kaikki sai alkunsa?
Olin 19- tai 20-vuotias, kun aloin haaveilla matkasta Afrikkaan. Ensin ajattelin, että olisi mukavaa lähteä lomalle Afrikkaan ja käydä safarilla. Sosionomiopintojen myötä ajatus matkasta kasvoi ja alkoi saada uusia piirteitä; halusin tutustua afrikkalaiseen kulttuuriin syvemmin ja ennen kaikkea halusin lähteä matkaan yksin kasvaakseni ja kasvattaakseni rohkeutta toimia uusissa ympäristöissä ja uusissa tilanteissa. Halusin nähdä yhteiskuntaluokkien erot ja kokea paikallisen elämän ilot ja surut. Minusta tuntui, että matkustamalla pelkästään kehittyneissä länsimaissa käsitykseni maailmasta ja elämästä jäisivät vajaiksi ja puutteellisiksi. Siksi halusin lähteä.
Toisen opiskeluvuoden syksyllä aloin miettiä kolmannen työharjoitteluni tekemistä Afrikassa. Ajattelin kuitenkin aluksi, etten varmaankaan uskalla lähteä, sillä kehitysmaa tuntui pelottavalta ensimmäiseksi pidemmän ajan matkustuskohteeksi. Vapaaehtoistyö muutti kuitenkin mieleni. Teen vapaaehtoistyötä Vantaan nuorten turvatalolla, ja juuri aloitettuani vapaaehtoistyön syksyllä 2013 tein päätöksen lähteä työharjoitteluun Afrikkaan. Tuolloin eräänä iltana kun talossa ei ollut nuoria, juttelimme ja harjoittelimme työssä käytettäviä menetelmiä talon työntekijän kanssa. Satuin kertomaan hänelle haaveestani lähteä Afrikkaan työharjoitteluun ja hän oli innostunut tästä ajatuksesta. Hän rohkaisi minua niin, että seuraavana päivänä aloin etsiä työharjoittelupaikkaa Afrikasta.
Selatessani koulun sivuja löysin Tanzania Volunteersin, joka jo ensisilmäyksellä vaikutti todella hyvältä järjestöltä. Heillä oli paljon harjoittelupaikkoja, joista valitsin Raun päiväkodin. Odotin ja säästin matkaa varten yli vuoden ja nyt haaveesta on tullut totta; vietän seuraavat kolme kuukautta tansanialaisessa päiväkodissa lapsia hoitaen. Saavuin Tansaniaan sunnuntaina ja kirjoitan pian siitä, miten matka on alkanut. Pysykää kuulolla!
En lähtenyt matkaan aivan yksin, vaan matkaseuraksi lähti mukaan Rafiki-nalle. Rafiki on swahilia ja tarkoittaa ystävää.
Matkalukemista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti