Lastenvankila Mahabusu

Taas on ollut vähän taukoa kirjoittamisesta. Alkuviikko meni kyllä kokonaan tietokoneen ääressä kököttäessä täällä Impalassa, kohta kuulette miksi. Torstaina tein nimittäin pienen poikkeuksen työviikkoon ja kävin tutustumassa eräässä toisessa Tanzania volunteersin harjoittelupaikassa, lastenvankila Mahabusussa. Lastenvankilassa oli tutustumispäivänäni 13 nuorta, jotka ovat joutuneet vankilaan jäätyään kiinni rikoksesta, esimerkiksi varastamisesta. Lastenvankilan on tarkoitus olla nuorille väliaikainen paikka, jossa he odottavat oikeudenkäyntiä, jotkut muutaman viikon, toiset useita kuukausia. Kaikilla ei ole kotia johon palata vankilasta, joten vapauduttuaan he joutuvat palaamaan kadulle. Tanzania volunteersin harjoittelijan tehtävänä on järjestää vankilalla oppitunteja ja muuta toimintaa. Ilman ulkopuolista työntekijää tai harjoittelijaa lapset eivät saa opetusta ja joutuvat olemaan lukittuina makuuhuoneisiinsa, joten Tanzania volunteersin harjoittelijat ovat Mahabusulle tärkeitä.

Vankilan piha

Nuoret heräävät kuudelta puutarhatöihin ja tulevat luokkahuoneeseen ennen yhdeksää, jolloin oppitunnit alkavat. Saapuessani aamulla puoli yhdeksän maissa luokkahuoneeseen nuoret ottivat minut heti hyvin vastaan ja alkoivat juttelemaan minulle swahiliksi, vaikka tervehdyksiä, nimeä, ikää ja asuinmaata pidemmälle ei keskustelussa päästykään kielitaitoni vuoksi. Nuoret söivät aamiaseksi keittämäänsä maissipuuroa ja tulkin saavuttua paikalle yhdeksältä aloitimme oppitunnin. Sain vapaat kädet valmistella oppitunniksi mitä ikinä vain halusin. Koska Mahabusun harjoittelija, toinen asukas taloltamme oli opettanut nuorille jo vaikka ja mitä englannista matematiikkaan ja maantietoon ja vaikka mitä muuta, valitsin oppitunniksi itseäni kiinnostavan aiheen: politiikan. Ajattelin, että nuorten on hyödyllistä tietää perusasiat maan politiikasta ja neljä päivää powerpointesitystä valmisteltuani olin lopputulokseen tyytyväinen.

Ruuanlaittopaikka, jossa nuoret tekevät ruuat itselleen

Aloitin oppitunnin innosta kihisten, koska omasta mielestäni aiheeni ja esitykseni oli tietysti mielenkiintoisin mitä maan päältä löytyy :D. Huomasin kuitenkin, ettei politiikka nyt ehkä ihan olekaan kaikkien nuorten intohimojen kohde ja feivoritaihe numero yksi, ja tulkkikin vähän haukotteli jutuilleni, hahhah :D. Tosin jos olisin itse köyhä tansanialainen nuori pahasti korruptoituneessa maassa, niin eipä politiikka varmaan paljon kiinnostaisi. Itse kuitenkin selitin innoissani ja nuoret kuuntelivat kohteliaasti, opettaminen on kyllä mukavaa puuhaa. Kysellessäni esityksestäni kysymyksiä jälkeenpäin nuoret kuitenkin muistivat kertomiani asioita, joten ehkäpä jotain jäi mieleenkin.

Luokkahuoneesta

Välitunnilla potkin poikien kanssa palloa, tai yritin, kun loistavilla jalkapalloilutaidoillani potkin ilmaa enkä palloa :D Pojat ottivat minut kuitenkin ihanasti mukaan ja potkivat välillä palloa minullekin ilmapotkuistani huolimatta. Palloilun lomassa pelasin nuorten kanssa korttia, he opettivat minulle tansanialaisen korttipelin ja sitä lätkittiinkin monta erää. Siinä ulkona penkillä istuessani ja korttia pelatessani havahduin taas hetkeen: olen Tansanialaisessa lastenvankilassa opettamassa näille nuorille politiikasta ja tässä me istumme nauravaisina pelaamassa korttia ilman yhteistä kieltä. Huh mitä hetkiä, kaikenlaista sitä kokeekin.

Lastenvankila sai myös ajattelemaan. Yksi nuori kysyi minulta surullisena, miksi Jumala on luonut hänet Tansaniaan eikä Suomeen. Jos Jumala olisi luonut hänet Suomeen hän saisi käydä koulua ilmaiseksi. Hän haluaisi opiskella, mutta hänellä ei ole varaa maksaa koulumaksuja. Menin aikalailla sanattomaksi, mitä tuohon voi sanoa. Vastasin, että toivon ja uskon hänen löytävän töitä, jotta hän voisi säästää rahaa kouluun. Todellisuudessa en tiedä onko hänen koskaan mahdollista säästää tarpeeksi, sillä hanttihommien palkat ovat pienet ja koulumaksut ovat kalliita... Välillä sitä unohtaa miten hyväosainen itse oikein onkaan.

Tyttöjen makuuhuone

Kokemastaan kurjuudesta huolimatta nuoret olivat ihania, valloittavia ja kohteliaita. Päivän lopuksi nuoret tarjosivat meille vähästään, omasta ruuastaan. Minulle tuotiin lautanen eteen ja kannettiin tuoli johon istua, joten olisihan siitä ollut epäkohteliasta kieltäytyä. Söimme siis heidän kanssaan ugalia ja papukastiketta. Ugali on kuin hyvin jähmeää mautonta puuroa, se on niin sakeaa, että sitä voi leikata. Ugali tehdään maissijauhoista ja paikalliset syövät sitä paljon, sillä se on edullista ja täyttävää. Syötyämme kiittelimme ruuasta  ja valmistelimme lähtöä. Nuoret kyselivät, tulenko huomenna uudestaan ja tulenko opettamaan heitä ensi viikolla. Oli vaikeaa sanoa, etten ole tulossa enää takaisin. Tällä hetkellä Mahabusussa ei ole harjoittelijaa, sillä edellisen harjoittelijan viimeinen työpäivä oli eilinen.

Mahabusun vierailu oli mielenkiintoinen ja mahtava kokemus, mutta oli myös ihanaa palata eilen takaisin päiväkodin lasten luo. Päiväkodin kuulumisia tulossa taas jossain vaiheessa, kunhan jaksan taas tulla tänne kirjoittelemaan kuulumisia. Hyvää ystävänpäivää kaikille, tehkää tänään jotain mukavaa omien ystävien kanssa!