Lake Manyara, Ngorongoro ja Tarangire!

Nyt siis tekstiä safarista! Eilen en päässyt kirjoittelemaan, koska sain safarilta mukavana matkamuistona mahataudin, jonka vuoksi olen tälläkin hetkellä täällä talolla lepäilemässä. Tämä on varmaankin kosto siitä kun pari päivää sitten kehuskelin miten olen selvinnyt koko reissun ilman yhtäkään mahatautia :D Mutta ensimmäinen mahatauti tähän mennessä ja nyt ollaan jo reissun puolivälissä, eli vähällä on selvitty! Ja hyvinpä mahatauti silti valitsi tulonsa: alkoi vasta kotiin päästyä joten ei mennyt safari pilalle.

Perjantaiaamuna astuimme kello seitsemältä kahdeksanpaikkaisen safariauton kytiin ja aloitimme unisina mutta innostuneina matkamme kohti Lake Manyaraa. Alkumatkasta koitin hieman torkkua leopardikuosisella penkilläni, mutta matkainnostus otti vallan ja viiden tunnin ajomatka menikin mukavasti jutellessa muiden kanssa. Ajomatkan puolivälissä teimme välipysähdyksen isoon matkamuistoliikkeeseen, jossa oli neliömetreittäin  mahtavia puuveistoksia. Myös hinnat olivat aika mahtipontiset. Mutta, jos joku teistä haluaa olohuoneensa koristukseksi kaksimetrisen puisen kirahvin, niin hinta on vaivaiset 5000 dollaria ja kotiinkuljetus Eurooppaan onnistuu!

Jihuuuuu!

Saavuimme Lake Manyaran porteille puolenpäivän aikoihin, ja syötyämme TVL:n standardi lunchboxin, nostimme safariautomme katon ylös ja lähdimme ajelemaan luonnonpuiston töyssyisiä teitä silmät ja korvat valppaina. Lake Manyara on tunnettu linnuistaan, puistossa on yli 400 lintulajia. Lintuja näimmekin ja lintujen lisäksi muun muassa virtahepoja, buffaloita, seeproja, gnuita, paviaaneja, apinoita ja kirahveja. Tiet eivät vie järvelle asti, mutta näimme kaukaa utuisen vaaleanpunaisen viivan, joka sai värinsä järvellä asustavista flamingoista. Safariautossa seisaaltaan matkustaminen käy muuten hyvästä treenistä, ei ole ihan yksinkertaista tasapainotella töyssyisillä teillä pomppivan auton kyydissä! Lake Manyaran annista oma lempparini oli seepra, joka näytti satumaisen kauniilta olennolta. Olen käynyt monissa eläintarhoissa elämäni aikana, ja safarilla olikin vaikea käsittää ja sisäistää sitä, että luonnonpuisto on ihan oikeasti eläinten luonnollinen elinympäristö ja koti, eikä näyttelypaikka turisteja varten.

TVL:n lunch box

Seeprat huiskivat toisiltaan kärpäset pois silmistä

Safariauton kyydissä

Toisen asukkaan ottama upea kuva seeproista

Kirahvi tähystää

Vauva

Muutaman tunnin puistossa kierreltyämme oli aika lähteä yöpaikkaamme. Lodget, joissa yövyimme, sijaitsivat noin tunnin ajomatkan päässä Lake Manyaralta. Safaria varatessa saa valita, haluaako telttamajoituksen vai tahtooko yöpyä lodgessa. Lodge tarkoittaa siis hotellityyppistä majoitusta, on omat huoneet joissa on sängyt ja suihkut ja alueella on uima-allas ja ravintola. Safaria varatessamme olimme olleet innoissamme uima-altaasta, mutta saavuttuamme lodgeille totesimme uima-altaan pettymykseksi. Vesi oli likaista ja täynnä roskaa, joten uimiset jäivätkin sitten toiseen kertaan. Majoituin yksin kahden hengen huoneeseen ja käytinkin molempia huoneen sänkyjä hyväkseni, toisessa lueskelin kirjaa päivävaatteet päällä ja toisessa nukuin.

Oma lodgekämppä

Meillä oli illallinen ravintolassa varattu seitsemäksi, jossa tapasimme odottaen vesi kielellä herkullista ruokaa. Ravintolan pöydät olivat juhlalliset ja odotuksemme olivat korkealla. No, illallinen ei sujunutkaan aivan kuten olimme ajatelleet. Meille tuotiin alkuleivät, jotka kuhisivat pieniä muurahaisia. Sanoimme asiasta ja tarjoilija kävi vaihtamassa leivät uusiin. Yritys hyvä kymmenen, toisessa annoksessa oli kyllä hieman vähemmän muurahaisia kuin ensimmäisessä. Tarjoilija huomasi huvittuneisuudestamme leivissä olevan edelleen elämää ja kävi vaihtamassa leivät kolmannen kerran. Kolmansissa leivissä ei näkynyt muurahaisia, joten paahdoimme leivät odotellessamme alkuruuaksi porkkanakeittoa. Tarjoilija toi pöytäämme höyryävän porkkanakeittokattilan, mutta avattuaan kattilan kannen keittoon lensi ilmasta pieni koppakuoriainen. Nauruamme pidätellen kauhoimme keittoa ötökän ympäriltä ja kuollut pieni kuoriainen pyöri ympyrää keittopadassa kauhan mukana. Tämän jälkeen meillä ei ollut pääruokaa kohtaan suuria odotuksia, mutta buffettyyppinen ruoka osoittautui ihan kelvolliseksi. Salaatit jätin suosiolla väliin, sillä ötökkäepisodin jälkeen minulla oli pieniä epäilyksiä ravintolan hygieniaosaamisen suhteen.

Ruokailun jälkeen painuimme väsyneinä omiin kämppiimme. Itselläni oli tuttuja vaikeuksia nukkua uudessa paikassa, mutta muutamien tuntien yöunien jälkeen tunsin kuitenkin oloni virkeäksi ja niin lähdimme puoli kahdeksan aikoihin ajelemaan kohti kaikkien eniten odottamaa paikkaa: Ngorongoroa. Ngorongoron luonnonpuiston alue on aikoinaan syntynyt, kun paikalla ollut vuori on maalaattojen liikkeiden seurauksena vajonnut merenpinnan alle muodostaen calderan, jossa luonnonpuisto siis nykyisin sijaitsee. Caldera on 610 metriä syvä ja sen maapinta-ala on 260 neliökilometriä. Aluetta kutsutaan virheellisesti Ngorongoron kraateriksi, mutta kraaterin sijaan se on siis maailman kuudenneksi suurin ehjänä säilynyt caldera.

Ennen laskeutumistamme calderaan pysähdyimme ylös näköalatasanteelle katsomaan luonnonpuistoa ylhäältä käsin. Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis, ehkä kaunein koskaan näkemäni. Näköala oli kuin mestaritaideteos ja lähes harmitti ottaa kuvia, sillä ne eivät mitenkään pystyneet vangitsemaan itseensä sitä näkyä ja tunnelmaa. Yksi talon asukkaista onneksi onnistui kuvaamaan maisemasta upean panoramakuvan.

Aikamme kuvailtuamme hyppäsimme takaisin safariautoomme ja lähdimme laskeutumaan pieniä teitä calderaan. Maisema oli koko ajan aivan uskomattoman hieno ja mietin miten onnekas olen, että olen siellä juuri sillä hetkellä ikuistamassa muistiini sen ainutlaatuisen näyn. Luonnonpuistossa ajellessamme näimme paljon seeproja ja gnuita, jotka liikkuvat yhdessä. Seeprat näkevät pitkälle ja gnuilla on hyvä taipumus aistia vesi, joten ne auttavat toinen toisiaan. Näimme kaukaa sarvikuonon, lähempää näimme muun muassa hyeenoja, antilooppeja, villisikoja, shakaaleja ja buffaloita. Kirahveja ei ole Ngorongorossa ollenkaan, sillä ne eivät pysty kävelemään jyrkkiä teitä alas calderaan.

Näköalapaikalla maisemia tähystämässä

Automatkalla alas calderaan

Hyeena

Pysähdyimme syömään lodgen ravintolan valmistamia lunch boxeja kauniiseen pysähdyspaikkaan järven rannalle. Aurinko paistoi kauniin maiseman yllä ja virtahevot kylpivät järvessä, kun istahdimme kiville nauttimaan eväitämme. Lodgen ravintola ei tuottanut pettymystä: lunch boxini kuhisi samoja pieniä muurahaisia kuin leivissämme oli ollut. Onneksi suurin osa lounaani sisällöstä oli kuitenkin pakattu, leipä oli kelmussa ja kananmuna ja banaani kuorissaan, joten saatoin syödä muutahaisista huolimatta.

Lounaspaikka

Iloinen ötököistä huolimatta

'

Järvimaisemaa

Lähdettyämme ajamaan lounaan jälkeen, näimme myrskyn lähestyvän. Näky oli hieno: toinen puoli luonnonpuistosta oli myrskyisen tumma ja toinen täysin kirkas ja aurinkoinen. Pian alkoi tuuli ja sade ja näimme kauempana hienon näköisiä hiekkapyörteitä. Gnuut ja seeprat olivat sateella hauska näky. Gnuut loikkivat riemusta sateen alkaessa ja seepralaumasta suurin osa seisoi samaan suuntaan. Kuskimme kertoi seeprojen asennon johtuvan siitä, että ne haluavat välttää silmiensä kastumisen ja seisovat poispäin sateesta. Pari seepraa laumasta seisoi muihin suuntiin. Arvelisin niiden yksilöiden vahtivan muita suuntia petojen varalta, mutta en tiedä pitääkö se paikkaansa.

Toisen asukkaan ottama kuva. Myrskyn ja tyyneyden välimaastossa.

Seeprat sateella

Pikkumyrsky laantui nopeasti ja ennen Ngorongorosafarin päättymistä pääsimme näkemään leijonia lähietäisyydeltä! Oli hieno näky, kun buffalot ja leijonat uhittelivat vuorotellen toinen toisilleen. Yksi leijona oli myös lähes ihan automme vieressä lepäilemässä ja saimme siitä hyviä kuvia. Oli mahtavaa päästä Ngorongoron päätteeksi näkemään vielä eläinten kuningas. Noustessamme rinteen teitä pitkin ylöspäin maisemat taas hengästyttivät kauneudellaan. Ensin yritin ottaa mahdollisimman paljon kuvia, jotta muistaisin maisemat jatkossakin. Sitten laitoin kameran sivuun ja vain katselin kaunista maisemaa, jossa silmä ja mieli lepäsivät.

Leijona ja buffalo uhittelevat toisilleen

Leijonaa mä metsästän

Matkalla lodgeille pysähdyimme matkamuistoliikkeeseen ja kuskimme antoi neuvoksi tinkiä reilusti jos ostaisimme jotain. Liike oli täynnä kauniita maalauksia joita ihastelin. Ensin en aikoinut ostaa mitään, mutta ihastuin masai-aiheisiin tauluihin ja aloin harkitsemaan asiaa. Puoti oli pullollaan myyjiä, jotka kiersivät perässämme ja koittivat saada meitä ostamaan milloin mitäkin. Ostoksen provikka menee aina sille myyjälle, joka ostoksen on myynyt. Huomattuaan, että katselin pikkusia masaitauluja alkoi eräs miesmyyjä kyselemään minulta mistä olisin kiinnostunut. Aloitimme hintakeskustelun swahiliksi ja sain pikkuisen masaimaalauksen hinnan tingattua puoleen alkuperäisestä. Jälkeenpäin mietittynä olisin varmasti saanut maalauksen halvemmallakin. Kierreltyäni liikettä ostin myös isomman masaimaalauksen jonka hinnan sain pudotettua alle puoleen alkuperäisestä, kiitos toisen TVL:n talon asukkaan, joka oli raivannut minulle tietä tinkaamalla oman maalauksensa samaan halpaan hintaan.  

Illallistaessamme lodgen ravintolassa tarjoilijat olivat oppineet virheistään, he laittoivat leivät suoraan paahtimeen laittamatta niitä ensin pöytään näytille. Ruoka oli ihan kohtalaisen hyvää ja syötyämme kömmimme taas peteihimme. Toisen yön nukuin paremmin kuin ensimmäisen ja aamulla olin valmis viimeiseen safaripäivään Tarangiressa. Saavuimme luonnonpuistoon puoli yhdeksän aikoihin ja lähdimme kiertämään safaria. Näimme paljon kirahveja ja norsuja lähietäisyydeltä. Jännittävät paikat tuli silloin, kun yksi norsu hermostui safariauton läsnäoloon ja alkoi uhittelemaan meille. Se seisoi safariautomme edessä ja kaikki pysyivät hiljaa miettien, että käykö norsu auton päälle. Uhiteltuaan se onneksi lähti pois ja mekin jätimme sen rauhaan. Toisen kerran näimme norsuja veden ääressä ja norsulauman mukana oli myös valloittava pieni poikanen, joka ei pysynyt kunnolla pystyssä eikä osannut kunnolla hallita kärsäänsä. Se kaatuili maahan ja kärsä heilui minne sattuu kun se yritti käivaa vettä maasta kuten muutkin norsut.

Tämä norsu ei oikein tykännyt autosta. Se tuli tätäkin lähemmäs.

Vauva ei pysy pystyssä

Norsujen ja kirahvien lisäksi näimme muun muassa magnusteja, jotka näyttivät hirmuisen hauskoilta tähystäessään ryhmänä ympäriinsä. Safarin autuutta häiritsivät vain paarmat, jotka yrittivät sitkeästi pyydystää meitä saaliikseen eivätkä juuri häiriintyneet hyönteismyrkyistäkään. Pysähdyimme syömään lounasta kauniille näköalapaikalle ja syötyämme bongasimme norsuja aivan tien läheisyydestä. Oli valloittavaa seurata norsujen elämää niin lähellä seisoen ja katsellen. Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kohti Moshia. Olin matkasta väsynyt, mutta onnellinen hyvästä safarista ja kaikesta uudesta kokemastani. Puolet koko Tansanian matkasta on nyt takanapäin ja puolet vielä edessä. Aika on kulunut lähes kauhistuttavan nopeasti ja vielä on paljon asioita joita haluan tehdä ennen kotiinlähtöä. Paljon on toki koettukin. Toivon kovasti, että täkäläinen kyky elää hetkessä matkustaa mukanani Suomeen.

Lounaspaikan norsut

Magnusteja!

Ihanaa viikonalkua kaikille! Hamna shida eli ei huolia :)