Happy birthday to me!

Viikko on taas hujahtanut nopeasti. Lasten kanssa on mennyt kivasti, on ihanaa kun jatkivasti alkaa tuntemaan lapsia paremmin ja ujoimmatkin lapset alkavat tulla lähelle kun huomaavat minun palaavan päivä toisensa jälkeen. Tällä viikolla ollaan lasten kanssa pelattu Suomesta tuomaani dominoa ja opetin lapsille Saku Sammakko-laulun ja siihen sopivan hienon itsekeksityn laululeikin :D hahhah. Hauskaa kuunnella kun lapset laulavat suomeksi vaikkei heillä tietysti mitään hajua olekaan siitä mitä laulun sanat tarkoittavat. Olen kerännyt jo pitkän listan lauluista ja leikeistä jotka aion lapsille opettaa. Toivottavasti aika riittää, se tuntuu täällä menevän niin nopeasti!

Rau day care centre

Sisäänkäynti luokkahuoneeseen

Kotimatkalaiset

Keskiviikkona kävin kolmen muun tytön kanssa Kiborlonissa, joka on paikallinen kangasmarkkina-alue. Alue on täynnä kojuja, jossa myydään pääosin paikallisia kitanga- ja kanga-kankaita, mutta myös valmiita kankaista tehtyjä vaatteita ja huiveja. Kankaita katseltuaan niistä sokaistui, koju toisensa jälkeen pursusi kauniita kankaita ja satojen kangasvaihtoehtojen jälkeen ei ollut enää ollenkaan varma mikä oli hieno kangas ja mikä ei. Päivän päätteeksi pussistani löytyi kuitenkin kolme kanga-kangasta ja yksi norsukuvioinen huivi, jonka tinkasin 15 tuhannesta yhdeksään tuhanteen shilligiin. Viehtymykselleni norsuihin ei näy loppua. Varoitus Samuli: Suomeen saavuttuani matkalaukkuni on täynnä puisia norsuja, kaikki vaatteet ovat norsukuvioisia ja olen uusinut meidän sisustuksen norsukuviolla.

Koju Kiborlonissa

Norsun paluu. Hahhahah :D Tästä tulee tyynyjä

Torstaina kävimme huonekaverini kanssa viemässä ostamiamme kankaita teetettäväksi keskustan Unique Batiqueen, joka on pienen vaatekaupan lisäksi myös ompelimo. Huonekaverini  teetti kankaistaan tyynyjä ja itse vein erään kankaistani tarkoituksenani teetättää itselleni mekko. Olin piirtänyt mukaan hienon piirustuksen, joka on niin hieno, ettei sitä tänne kehtaa laittaa. Huomenna mekko on valmis haettavaksi, sitten nähdään kuinka paljon olen onnistunut piirustustaidoillani mekkoa pilaamaan. Mielessäni siintää jo helmasta vähän vino, tasapaksu kaapu jossa on eripaksuiset olkaimet...let's see! Kuvakin mekosta voi ehkä vilahtaa blogissa jos olette oikein onnekkaita. Jos ei hieno kuva, niin ainakin tragikoominen.

Unique batiquesta lähdettyämme ja apteekissa seikkailtuamme tahdoimme löytää itsellemme kengät. Suomesta tuomani tennarit ovat jo kauttaaltaan likaiset ja vähän hajalla ja huonekaverinikin halusi löytää itselleen uudet varvassandaalit. Paikalliset myivät tavalliseen tapaan kenkiä kaduilla, eivätkä ne yleensä ole kovin hienoja. Kävellessämme kiinnitin kuitenkin katseeni kauniisiin varvassandaaleihin, joita jäimme ihastelemaan. Minulle ne olivat harmikseni väärän kokoiset, mutta huonekaverilleni juuri sopivat.

Aloitimme hintakeskustelun swahiliksi miesmyyjän kanssa. Hän kertoi hinnaksi 25 000 shillingiä, eli 12,5 euroa, jonka sanoimme olevan liian paljon. Mies kysyi kuinka paljon olisimme halukkaita maksamaan kengistä ja huonekaverini kertoi minulle maksimihinnan olevan 7,5 euroa eli 15 000 shilligiä. Siitä alkoi tinkaaminen, olimme hyvä tiimi. Minä swahiliksi numerot osaavana tinkasin ja huomekaverini pysyi kannassaan. Lopulta monen lähtöyrityksen ja asante sanan jälkeen saimme kuin saimmekin kengät viidellätoista tuhannella shillingillä, eli tavoitehinnallamme, mikä on harvinaista. Ajattelimme, että kauppias oli silti pyytänyt meiltä liikaa rahaa. Kuitenkin, saavuttuamme paikalliseen vaateliikkeeseen, jossa tinkiminen ei ole kohteliasta, katselin itselleni samantapaisia varvassandaaleja. Arvaatteko hinnan? Kyllä, 25 000 shillingiä. Teimme kadulla siis sittenkin hyvät kaupat.

Vasemmalla huonekaverin kadulta tingityt kengät, oikealla omat sandaalini

Perjantaina oli syntymäpäiväni ja lähdimme kaupunkiin syömään Indoitaliano-nimiseen ravintolaan. Ennen lähtöämme talon tytöt lauloivat minulle onnittelulaulun ja sain lahjaksi sipsejä ja watermelon-breezerin, olin superiloinen lahjastani ja huomionosoituksesta. Indoitaliano on intialais-italialainen ravintola, jossa söin intialaisesta menusta kanaa tansanialaiseen tapaan. Intialaista ruokaa tansanialaisittain siis, hahah. Oli kyllä hyvät sapuskat jälleen. Ravintolassa hujahti kolme tuntia, jonka jälkeen piipahdimme viereisessä pubissa ja lähdimme taksilla Glaciersiin. Saavuttuamme paikalla soitti livebändi, joka sopivasti sattui soittamaan happy birthday to you. En tiedä kelle kappale oli tarkoitettu, mutta kuvittelin tietysti sen olevan itselleni. Livebändin jälkeen alkoi tanssimusiikki, ja tanssimme monta tuntia täysin rinnoin tähtitaivaan alla, oli superhauskaa!

Synttärisankari Afrikkakoltussaan

Eilen löhösin Amegin uima-altaalla lähes koko päivän ja onnistuin polttamaan reiteeni hienon kuvion. En ilmeisesti ollut ollut tarpeeksi huolellinen 50+ aurinkorasvaani levittäessäni, sillä oikea yläreiteni on nyt muuten vaaleanpunainen, lukuunottamatta valkoista kädenjälkeä punaisen keskellä. Hahhah. Olen ilmeisesti pitänyt kättäni reiden päällä jostain huvittavasta syystä, nyt tulee hienot rusketusrajat! Olen muutenkin ehkä jopa ruskettunut vähäsen, mikä on aika ihmeellistä, sillä en yleensä rusketu koskaan ikinä. Eräänä päivänä suihkussa yritin hinkata likaa pois käsivarrestani, kunnes tajusinkin sen olevan rusketusta.

The day after

Amegin sisäänkäynti

Amegin palmu :D tärkeä kuvauskohde

Auringonottokaveri Amegilla

Tämäkin kirjoitus venyi kilometrin mittaiseksi, sillä en osaa lopettaa ajoissa, ja täällä hotellilla on mukavaa kirjoitella fantalasi kädessä. Lisää tekstiä tulee taas kun jaksan raahata itseni tänne hyvin toimivan nettiyhteyden äärelle. Stressitöntä alkavaa viikkoa kaikille, pitäkää  mieli kirkkaana!