Ndoro waterfalls

Tänään on vähän nuutunut olo. Edellistä blogipostausta kirjoitin pientä lämpöä otsalla ja samaa pikku flunssaa on ollut loppuviikosta. Toki aivan samaa pientä flunssaa tulee Suomessakin aina harjoitteluissa eikä tämä siitä mitenkään eroa, joten ei syytä huoleen. Muuten olen ollut ihan terveenä. En syö edes maitohappobakteereja, mutta mitään sen kummempia mahatauteja ei ole ollut, joten elimistöni on sopeutunut uuteen bakteerikantaan yllättävän hyvin. Nyt tässä harjoittelussa jos ei Suomen harkkojen tapaan sitä ainaista oksennustautia tulisi, niin olisi hienoa :D.

Eilen teimme seitsemän hengen porukalla omatoimiretken Maranguun Ndoro-vesiputoukselle, jossa pulikoimisen jälkeen patikoimme lähes 3000 metriä meren pinnan yläpuolella sijaitsevalle näköalatasanteelle. Aamulla lähdimme talolta taksilla supermarketin kautta ajamaan vajaan tunnin matkan Maranguun, ja lopulta pieniä hyvin epätasaisia ”mökkiteitä” luonnossa köröteltyämme saavuimme vihdoin määränpäähämme pieneen toimistoon, jossa tapasimme oppaamme. Taksikuskikin jätti autonsa pikkuisen puumökkitoimiston eteen ja lähti kanssamme kävelemään putoukselle. Saimme jokainen heti alkajaisiksi itsellemme lainaksi puiset kävelykepit, jotka olivat kyllä ihan hauskat, mutta eivät kyllä millään tavalla helpottaneet kymmenistä rappusaskelmista suoriutumista. Oppaamme oli nuori mies, joka osasi hyvin englantia ja kävelymatkalla hän kertoi meille kasvillisuudesta ja luonnosta. Löysimmepä reitin varrelta jopa joukon jukkapalmuja, noita joka suomikodin koristeita!

Autosta matkalta

Innokas patikoija ja kävelykeppi

Jukkapalmuhan se siinä!

Jonkin aikaa patikoituamme saavuimme pienelle vesiputoukselle. Aurinko paistoi ja olimme onneksemme ainoat ihmiset paikalla, seuranamme vain vedessä uiskentelevia pikkuisia kaloja. Vietimme aikaa kaikessa rauhassa kivillä istuen, jutellen, vedessä polskien ja eväitä syöden.  Osaavan oppaan mukana onnistuin jopa kiipeämään kalliota pitkin putouksen reunalle!

Vesiputous

Tästä lähtee...

Jihuuuu!

Tarpeeksi putouksella aikaa vietettyämme lähdimme kiipeämään takaisin ylös ja se jos mikä kävi kunnon treenistä. Aurinko paistoi kuumasti ja painoimme menemään pelkkää ylämäkeä rappusia ylös kivuten. Päästyämme ylös lepäsimme hetken ja aloitimme uuden patikointimatkan näköalatasanteelle. Tämä matka taitettiin ihanasti luonnon keskellä, oli aukioita, puroja ja metsää. Metsässä kävellessämme maasta löytyi puista pudonneita pikkuisia avokadoja ja asutusalueen läpi taivaltaessamme kävimme moikkaamassa erään talon pikkupossuja. Loppumatkasta maisemat alkoivat näkyä yhä selvemmin, ja punaisella tiellä näköalatasanteelle tuuli niin, että hatusta täytyi pitää kiinni.

Rappuset

Banaaneja

'

Pieni puusta pudonnut avokado

Pikkupossuja

Noin tunnin verran matkaa taitettuamme pääsimme viimein perille ja voi vilperi mitkä näköalat sieltä olikaan. Eilen oli pilvinen sää, mutta oppaamme kertoi kirkkaalla säällä paikalta näkyvän Keniaan saakka. Asun tällä hetkellä siis muutenkin maantieteellisesti suhteellisen lähellä Kenian rajaa, mutta Keniaan asti näkeminen olisi ollut aika hienoa. Huipulla oli näköalojen lisäksi myös rukoushuone ja alttari, sekä jonkinnäköinen hautakivi. Uskonto on paikallisille hyvin tärkeää ja kirkkoja näkee kävellessään lähes missä tahansa.

Minä huipulla!

Maisemaa

Taksikuskimme oli ajanut lähelle näköalatasannetta odottamaan patikointireissumme loppumista ja hyvälle oppaalle maksettuamme lähdimme ajamaan takaisin kotiin uupuneina mutta tyytyväisinä taas kerran hyvästä reissusta. Yhteensä omatoimimatkamme kustansi takseineen, puistomaksuineen, opasmaksuineen ja eväineen minulle vain vajaa 20 euroa, joten edullisesti päästiin reissuun!

Illalla lähdimme vielä neljän asukkaan voimin paikalliseen karaokepub Malindiin istumaan iltaa hetkeksi ja juhlistamaan yhden asukkaan viimeistä viikonloppua. Suomalainen karaokebaari poikkeaa kyllä tansanialaisesta jonkin verran. Ulkoiset puitteet tietysti aivan ensimmäiseksi, Malindissa kaikki oli puuta. Puurakennuksen sisällä on puinen baaritiski, puiset pöydät ja tuolit, vähän mökkimeininkiä ehkä, paitsi ettei kuitenkaan. Malindin ulkopuolella tervetulleeksi toivottivat rumat vilkkuvat värivalot ja tv-ruuduista näkyi musiikkivideoita ja urheilua. Karaoken alkaessa kaikissa ruuduissa näkyi laulujen sanat, jotta katsojat pystyivät seuraamaan sanoja.

Mutta niin, se itse karaoke. Malindissa ei laulettu räkäkännissä, kuten Suomessa usein tavataan baariolosuhteissa tehdä. Lähes kaikki laulajat olivat oikeasti hyviä ja taitavia ja lähes kaikki kappaleet olivat iloisia. Aina hyvän laulajan tulkitessa hyvää kappaletta ihmiset nousivat seisomaan tuoleistaan ja alkoivat tanssimaan pöytänsä vieressä kappaleen tahdissa. Vaikeaa kuvitella Suomeen, mutta täytyy sanoa että tällainen selväpäisempi, taidokkaampi ja hyväntuulisempi karaoke on ehdottomasti enemmän mieleeni. Malindiin täytyy ehdottomasti lähteä vielä joku kerta uudestaan kuuntelemaan.

Siinäpä tämä viikonloppu. Tänään olen koittanut vain levätä, jotta olisin taas huomenna täysissä voimissa ja valmiina uuteen viikkoon. Olen suunnitellut kirjoittavani tänne paikallisesta elämästä, kuten vaikkapa uskonnosta, avioliitosta ja lainsäädännöstä, mutta ehkäpä sen aika on myöhemmin. Tosin, kaikkia asioita ei viitsi toki blogiinkaan kirjoittaa että on vielä jotakin kerrottavaa sittenkin kun tulen takaisin :D

Ensi viikkoon, haleja kaikille!